1/14/2018

HAMMASONGELMIA JA UUSIA VALMENNUSKUVIOITA

Vuodenvaihde on ollut meillä aika tapahtumarikasta aikaa, sillä siihen on mahtunut niin yllättäviä hammasongelmia, kuin valmennuskuvioiden uudelleenmiettimistä. Toisaalta jatkoa ajatellen nämä molemmat asiat kuitenkin vaikuttavat vain positiivisesti, vaikka ne saattavatkin aluksi kuulostaa ei-toivotuilta. Nyt tarkoitus olisikin hieman valaista teitä, että mitä meille tällä hetkellä kuuluu!

Aloitetaan vaikka siitä hammasongelmasta. Varmaan blogia pidempään seuranneet tietävätkin, että meillä on ollut hieman vaikeuksia löytää Kuulle täysin sopivaa kuolainta kouluun. Kuolaimettomilla Kuu on tukeutunut tosi hyvin ja ottanut hyvän tuntuman, mutta kuolaimilla ollaan saatu pelata aika paljon, sillä joku kuolain on tuntunut aina hetken hyvältä, mutta jonkin ajan päästä se ei enää ole ollutkaan kovin hyvä. Raspauksessa ei ole juuri ilmennyt aiemmin suurempia ongelmia, ja nyt pari viime kertaa raspausvälinä ollaan pidetty jopa puolta vuotta.

Pahoittelut, mutta postauksessa vain vanhoja kuvia, koska uusia ei tällähetkellä ole!

Pari viikkoa sitten Kuulla olikin ensimmäinen raspaus täällä uudessa paikassa. Pari viikkoa ennen sitä Kuu oli alkanut olemaan taas vähän huonompi koulukuolainten kanssa, ja mentiinkin aika paljon kuolaimettomalla, koska raspaus oli kuitenkin lähellä ja epäiltiin, että siellä saattaisi olla joku hammaspiikki tms. Raspauksessa kuitenkin selvisi pikku yllätys, Kuulla nimittäin oli vielä sudenhampaat ylhäällä! Hampaat, jotka olisi pitänyt poistaa jo aika päiviä sitten. Se tulikin kyllä aika suurena yllätyksenä, koska kukaan eläinlääkäri ei ollut aiemmin kiinnittänyt niihin mitään huomiota, saati sitten ehdottanut niiden poistamista. Onneksi ne saatiin kuitenkin vihdoin siististi poistettua, ja Kuu käyttäytyi hienosti koko poiston ajan.

Tässä olikin varmasti syy epätasaiseksi taipuvaan tuntumaan, sekä tunteeseen lähes kaikkien kuolaimien sopimattomuudesta. Vähän kyllä ihmetyttää. miksi kukaan ei ole aiemmin sanonut niistä mitään, onhan Kuuta raspattu mun aikana kuitenkin useampaan otteesseen. Pääasia on tietysti nyt kuitenkin se, että sudenhampaat on saatu poistettua, ja päästään jatkamaan treenejä tietäen, että ainakin nyt kaikki on kunnossa♥

Hampaanpoiston jälkeen mentiin reilu viikko kuolaimettomilla, että Kuu saa rauhassa parannella suutaan. Lähinnä hiottiin perusratsastusta ja höntsäiltiin, mutta puomejakin otettiin kerran kentän pohjan sen salliessa. Kuu toimi ihan mukavasti joka päivä, ja saatiin korjattua tuona aikana myös sitä ongelmaa, ettei Kuu tulisi niin raskaaksi edestä kuolaimettomilla ratsastettaessa. Nyt ollaan pikkuhiljaa palailtu ratsastukseen myös kuolainten kanssa, ja alkuun Kuu ei oikein osannut ottaa vielä uudenlaista tuntumaa kunnolla, mutta pikkuhiljaa se alkaa paranemaan, ja ollaan saatu nyt jo ihan supersuper pätkiä ilmaa että Kuu puree kuolaimeen tai on epätasainen. Tottakai se vie oman aikansa, kun se tottuu uudenlaiseen tuntumaan ja kuolainten paikkaan suussa, mutta sen mukaan mennään ja annetaan Kuun rauhassa totutella uuteen tilanteeseen :)

Sitten niihin valmennusjuttuihin. Este- ja kenttäseuravalkkujen, sekä Kaisan viikottaisten (koulu)valkkujen lisäksi ollaan käyty Niihamassa viikottain myös Tyttelin estepienryhmässä (max. 4 hlö), joka siis vastaa aika lailla sekin valmennusta. Tämä systeemi onkin toiminut pitkään aika kivasti, ja ollaan saatu treenata hyvällä rytmillä sekä monipuolisesti. Viimevuoden loppuun oli kuitenkin aika päättä nuo Niihaman tunnit. Syynä tähän oli esimerkiksi se, että myös aiemmin pienryhmätunteina olleet tunnit muuttuivat kuuden hengen ryhmätunneiksi.


Vuoden alusta aloitettiinkin ihan huippusysteemi, jossa siis Niihaman tuntien tilalla käydään maanantaisin kenttäratsastaja Aki Karhanpään estevalmennuksissa, ja näin ensimmäisen kerran jälkeen voin sanoa, että vaikuttaa tosi hyvältä! Lisäksi meillä on edelleen seuraeste ja -kenttävalkku pari kertaa kuukaudessa, sekä Kaisa tietysti myös viikottain! Mun mielestä tekeekin ihan hyvää aina välillä muuttaa hieman näitä kuvioita, sillä toisella valmentajalla on varmasti ihan eri juttuja annettavanaan, kuin edellisellä. Toki en siis suosi sitä, että valmentajaa vaihdetaan joka kuukausi, mutta ymmärsitte varmaan pointin. 

Edellä mainitun asian huomasinkin jo ensimmäisellä kerralla, kun oltiin Akin valmennuksessa. Keskityttiin ensin sileätyöskentelyyn, ja kun oltiin saatu hepat hyvin avuille, alettiin hyppäämään. Tehtiin koko valmennus aika teknisiä tehtäviä, joka olikin kivaa vaihtelua. Niihamassa keskityttiin paljolti parantamaan yleistä suorittamista, joten tekniikkatehtävät ovatkin tähän väliin erittäin hyviä! Koko valmennus meni aika mukavasti, vähän meinasi Kuuta jännittää erilainen maneesipääty kuin yleensä (:D), mutta muuten meni oikein kivasti. Aki kehuikin Kuuta, että se käyttää itseään kyllä tosi hyvin hypyissä, sekä hyppää muutenkin hyvin!


Näillä näkymin meidän jatko näyttää aika mukavalta, koska hammas-/kuolainongelmat ovat todennäköisesti historiaa, ja uudet valmennusjutut tuntuvat enemmän kuin hyviltä! Kuu on lisäksi nyt tuntunut jo tuntunut paremmalta ratsastaa kuin ennen, ja se esimerkiksi tulee paljon kevyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi koulussa, kuin ennen. Ja onhan se tietty selvääkin, kun ennen kuolain on painanut ikävästi sudenhampaisiin. Ehkä meistä vielä tulee kouluradoillekin hyvä pari, kun ollaan ensin saatu uudenlaisessa fiiliksessä kaikki kohdilleen! ;)

Onko teillä ollut suuria muutoksia lähiaikoina?

~Pauliina

1/05/2018

TAVOITTEET VUODELLE 2018

Hyvää uutta vuotta! Aika menee kyllä ihan super nopeasti, tuntuu ihan, että vastahan kesä loppui! :D  Viimevuoteen mahtui ainakin tosi paljon kaikkea, ja ehdittiin tekemään kyllä yllättävänkin paljon asioita, joten eikös se aika silloin tunnukin kuluvan nopeammin? Kuitenkin itse aiheeseen; Muutama viikko takaperin julkaisin postauksen, jossa läpikäytiin vuoden 2016 lopussa asetettuja tavoitteita  vuodelle 2017 läpi. Nyt kun se vuosi on ohi, on hyvä aika suunnata katseet tulevaan vuoteen ja kisakauteen, ja täten asettaa myös hieman tavoitteita.

Nyt kun Kuun kanssa pystytään keskittymään kilpailusuorittamisessa jo itse tekemiseen, voidaan tavoitteitakin hieman nostaa. Ei kuitenkaan haluta ensi vuottakaan ottaa liian tosissaan, eli pääasia on kuitenkin päästä tekemään ja kokemaan paljon kivoja asioita yhdessä! Mennään kuitenkin katsomaan, mitä ensi vuodelle olisi suunnitteilla!

SUJUVAT YSIKYMPIN KISARADAT

Treeneissä ollaan tähän asti päästy menemään ysikymppiä ihan kivalla fiiliksellä ja aika sujuvastikin, ja kisoissa sitten viime vuonna muutamaan otteeseen hieman vaihtelevalla menestyksellä. Suurin este viime vuonna tähän asiaan oli meidän ratatemmon puute, jota toki saatiin korjattua vuoden mittaa paljon, ja nykyään se onkin jo aikalailla sellainen, mikä pitäisikin olla.

Sujuvat ysikympin radat tietysti edellyttävät sujuvuutta myös kasikympissä, jossa ollaan päästykin tekemään jo hyviä ja sujuvia ratoja ihan kivasti. Tietysti aina voi korjata jotain, ja tavoitteeseen tietysti sisältyy myös sujuvuuden parantaminen kasikympissä, samaan aikaan kun haetaan samanlaista fiilistä ysikympin ratoihin. Veikkaankin, että tämä tavoite tulee kyllä melko helpostikin saavutettua kauden mittaa, niin ahkeran treenin kuin kokemuksen karttumisenkin myötä :)


KOULURADALLA SUORITTAMINEN RENNOKSI

Ypäjän Talentcupin koulufinaalin jälkeen meidän koulukisat ovat menneet vähän siihen, että itse jännitän, ja sen seurauksena Kuu hyytyy, eikä liiku mihinkään. Ei toki ennenkään pystytty tekemään aivan rentoja ja samanalaisia suorituksia kuin kotona, mutta tämän vuoden tavoite olisikin, että päästäisiin tekemään edes yksi koulurata niin, että molemmat pystyttäisiin olemaan rentoja ja keskittymään todella suorittamiseen ja näyttämään, mitä oikeasti osataan! Kuu on kuitenkin niin hieno myös koulussa, joten olisi mukava päästä edes muutamissa koulukisoissa oikeasti suorittamaan omalla tasollaan :)

Tasotavoitteita ei sinänsä meillä ole, mutta ainakin tuttuja C:n ja B:n ratoja on tarkoitus mennä hyvällä fiiliksellä, ja toivottavasti myös hyvällä menestykselläkin ainakin välillä :) Koulukisoista ei kuitenkaan oteta stressiä, vaan pyritään saamaan niissäkin suorittaminen mukavaksi!


SEAHORSE WEEK

Ajattelin laittaa tähän yhden konkreettisen kisapaikkatavoitteenkin, sillä ainakin Hangon Seahorse Week olisi sellainen paikka, jonne tänä vuonna olisi tavoite päästä kisaamaan. Kyseiset loppukesän suuret estekisat ovat ihan huikeat niin puitteiltaan kuin tunnelmaltaan, ja olisi todella siistiä päästä sinne! Luokat siellä ovat skaalalla 70cm-150cm, joten niiden puolesta sinne meneminen ei ole este. Eli jos suorittaminen tuntuu silloin hyvältä ja varmalta, sekä kaikki on muuten kunnossa, ehkäpä meidätkin saatetaan nähdä kyseisissä kisoissa! ;)



PÄÄSTÄ ALOITTAMAAN KISAAMINEN KENTÄSSÄ

Yksi tavoite tälle vuodelle onkin vähän uudenlainen, nimittäin tarkoitus olisi myös päästä kenttäkisoihin! Viime syksyn alusta aloitettiin käyminen kenttävalkuissa, sekä muutenkin viime vuonna päästiin käymään useamman kerran maastoesteillä, josta ollaan saatu paljon intoa ajatukseen kentässä kisaamisesta. Kuukin kuitenkin näyttää tykkäävän paljon maastoesteistä, ja varsinkin nyt muutaman kerran jälkeen se ei juuri enää edes kyttäile niitä. 

Kisaaminen aloitettaisiin tottakai miniharrasteesta, eli n.60cm, ja kauden myötä sitten voi katsoa, koska siirryttäisiin harrasteeseen, eli n. 80cm. Riipppuu paljolti siitä, kuinka moniin kenttäkisoihin päästään ja miten niissä menee. Tärkeintä kuitenkin on, että Kuu saa ensin paljon hyviä kokemuksia helpoista maastoesteradoista, ennen kuin siirrytään haastavampaan luokkaan!


KAULANARUILU

Viime syksynä koitin muutaman kerran jo mennä Kuulla kaulanarulla, ja silloin se sujui ihan hyvin. Silloin meillä oli kuitenkin suitset päässä, muun ratsastamisen lomassa otettiin vain muutamia kaulanaruilupätkiä. Tavoite siis olisikin, että tänä vuonna pystyttäisiin menemään pelkällä kaulanarulla ilman suitsia. Tavoiteen suorittamiseen tarvitaankin paljolti rento poni, ja hyvä luottamussuhde, joka ollaan jo ihan hyvin saavutettu. Kuitenkaan maastakäsittelyä ei sovi unohtaa, vaan sen myötä on tarkoitus vahvistaa luottamusta entisestään, ja näin päästä lähemmäs tavoitetta.


PONINÄYTTELYT

Tämä tavoite onkin Leenun kanssa, nimittäin päästä käymään shettisten omissa rotunäyttelyissä! Leenu on kuitenkin aika hyvärakenteinen, joten sen kanssa pärjäämismahdollisuudetkin ovat ihan hyvät. Tärkeintä kuitenkaan meille ei ole sijoitukset, vaan kivat kokemukset ja hauskanpito Leenunkin kanssa, joten toivottavasti päästäisiin käymään edes muutamissa näyttelyissä vuoden mittaa. Itseasiassa meidänhän piti viime lokakuussa osallistua Leenun kanssa yksiin näyttelyihin, mutta sään ollessa todella huono, ei viitsitty lähteä siinä ajamaan, ja näyttelykauden avaus piti jättää tähän vuoteen.

Kuun kanssa olisi kiva päästä käymään myös joissain match show -näyttelyissä, joten jos tässä lähellä olisivat jotkin hyvät mätsärit, voisi Kuun kanssakin pyörähtää niissä :)



KESKELLÄ SATULAA OLEMINEN MYÖS HYPYSSÄ & KÄDET OMILLA PUOLILLAAN

Ensimmäisenä on ongelma, joka mulle on tullut nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Koska laukanvaihdot esteillä ovat hiljalleen alkaneet sujua yhä paremmin, itse välillä ns. ylireagoin istiunnalla, ja täten siis väännän itseni ihan kummallisiin asentoihin selässä yrittäen ilmeisesti tehostaa laukan vaihtumista :D Olen tästä jo ihan ok:sti päässyt eroon, mutta välillä se tulee edelleen melko salakavalasti, ja se kun taas ei ainakaan auta laukan vaihtumista! Mun on saatava vain omaan päähän se, että Kuu vaihtaa kyllä sen laukan, kunhan itse olen keskellä ponia ja satulaa hypyssä!

Toinen omista istuntaongelmistani puolestaan on se, että välillä mun kädet lähtee seilaamaan väärälle puolelle. Välillä niissä ei ole mitään ongelmaa pitkään aikaan, mutta sitten taas tulee sellaisia aikoja, kun niitä saa olla kokoajan vahtimassa. Nyt ne on taas alkaneet hieman tehdä omia juttujansa ratsastuksen aikana, ja esim. väistöissä sisäkäsi lähtee helposti väärälle puolelle. Tämä olisikin asia, josta haluaisin päästä kokonaan eroon.


Tottakai suurimpana tavoitteena meillä on tehdä tästäkin vuodesta entistä parempi, ja kokea ja puuhailla kaikkea hauskaa sekä monipuolista ponien kanssa!

Mitä tavoitteita teillä on ensi vuodelle?

~Pauliina






12/26/2017

HANKIRALLIA JA JOULUFIILISTELYÄ

Hyvää joulua näin pari päivää jälkikäteen! Näin joulun alla Kuulla on perinteisesti jokavuotiset huoltotoimenpiteet, eli rokotus ja raspaus, sekä se saa ottaa myös hieman rennommin nämä pari viikkoa. Siitä syystä ollaankin käyty paljon maastossa sekä pellolla, ja höntsäilty ilman satulaa ja kuolaimetta kentällä. Välillä tekee kyllä enemmän kuin hyvää päästä menemään vain ihan rennosti ilman sen suurempia suunnitelmia, niin kuskille kuin ponillekin!

Aatonaattona suunnitelmissa oli mennä päästelemään pellolle, sillä puolimetrinen hanki näytti kieltämättä todella houkuttelevalta! Ei myöskään oltu vielä Kuun kanssa päästy tekemään kunnon hankitreeniä, joten vihdoin oli korkea aikakin. Pientä alkusähellystä tähän juttuun toi kuitenkin laitumien reunalla oleva kutsumaton vieras, tai oikeastaan kaksi. Nimittäin pari hirveä oli päättänyt parkkeerata katselemaan hevosia metsän laidalle, ja sekös vasta ihmetytti Kuuta ja paria muuta hevosta! Kuitenkin kun hirvet vihdoin lähtivät, malttoi Kuukin rauhoittua kentällä otetuissa alkuverkoissa, ja vihdoin päästiin pellolle!








Itse aattona lähdettiin Kuun kanssa joulumaastoon, ja päästiinkin baanattamaan ihania ja pitkiä lumisia metsäteitä auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta! Kuu nautti selkeästi hangessa päästelystä, sekä olihan se itsellekin ihana vain päästellä ilman sen kummempia. Kuu on kyllä siitä niin ihana, että se on tosi maastovarma (vaikkei ehkä usoisi :D), että sen kanssa voi huoletta esimerkiksi baanattaa vähän kovempaakin laukkaa, eikä se silti yritä koskaan lähteä käsistä. 

Maaston jälkeen olikin tosi kiva palata talliin, kun sinne oli ihanasti laitettu glögiä, pipareita ja suklaata, joista myös Kuu sai tottakai osansa. Piparit nimittäin maistuivat Kuullekin oikein hyvin! Joululahjaksi tänä vuonna ostettiin Kuulle kokonainen purupaali, joka sitten leviteltiinkin sen karsinaan odottamaan iltaa :)









Vuorostaan joulupäivänä päätettiin höntsyillä kentällä, ja mentiinkin ilman satulaa ja kuolaimettomilla. Tehtiin ihan perusjuttuja, ja kun Kuu selätti alkujärkytyksen porohatusta, saatiin oikein hyvää pätkää vaikkei nyt tosissaan koulua tuupattukaan. Etenkin laukassa Kuu meni ehkä parhaiten tähänasti kuolaimettomilla! Harmi vain, ettei hirveästi päästy sitä fiilistelemään, koska kentällä ei tuolloin voinut hirveästi laukata sen paikottaisen liukkauden takia.










Miten teidän joulu meni?

~Pauliina

12/17/2017

VAUHTIA JA VAARALLISIA TILANTEITA - KAUDEN PÄÄTÖSKISAT

Viime sunnuntaina 10.12 meillä oli kauden viimeiset kisat. Ne olivat Kaamos-Cupin kolmannet osakilpailut  Niihamassa, ja siellä mentiin 70&80. Nuo kisat ovat aina siitä tosi kivat, että kaikissa luokissa on A.0.0 arvosteluna, ja meininki on muutenkin rento suuresta osallistujamäärästä huolimatta. Nyt joulukuun kunniaksi laitettiin näihin kisoihin yhden kaverini kanssa lisäksi jouluteemaiset kisavarusteet, joista saatiinkin loppujen lopuksi palkinto kansliasta (suklaata :D). 

Kaikki ratsastuskuvat (c) Ella Wikholm

Kerrankin onnistuttiin olemaan juuri aikataulussa kisapaikalle saapuessa, ja alkutouhuilut menivätkin aikalailla suunnitelmien mukaisesti. Kun itse olin maksamassa ja kävelemässä rataa, laittoi äiti ponia, ja sain melkein suoraan radankävelystä lähteä verkkaamaan.

Koska lähtönumeromme oli seitsemän, päästiin heti esteveryttelyyn. Toisin sanoen siis meidän ei tarvinnut verkata yhtään pienellä käsihevos-/sileäverkka-alueella, vaan päästiin heti isolle alueelle verkkaamaan, joka Kuun kanssa on enemmän kuin hyvä! Alkuun käveltiin jonkin aikaa, ja sen jälkeen työstettiin jonkin aikaa käynnissä volteilla. Tästä lähdettiin hölkkäilemään, tehden ympyröitä aina sopiviin kohtiin. Aika nopeasti otettiin jo laukkaa, koska siinä Kuu vertyy alkuun parhaiten. Näitten alkuverkkojen jälkeen käveltiin hetki, ja sitten alettiin ottamaan verkkahyppyjä.

Ensin tultiin pari kertaa ristikkoa, joka sujuikin tosi simppelisti. Siitä pystyä muutama kerta, samoin okseria. Saatiin aika hyviä hyppyjä kaikille, ja Kuu pysyi rauhallisena, mutta eteenpäinmenevänä. Otin hyppyjä niin, että aina yhden kahden hypyn jälkeen työstin sileällä hetken, sitten taas yksi hyppy, ja sitten sileätyöskentelyä jne. Kuu tuli aika mukavaksi, ja hyvillä mielin saatiin lähteä viimeistelyverkkaan. 


Viimeistelyverkassa otin vielä kaksi hyppyä, ja tein siirtymisiä askellajeissa. Hypyt menivät hyvin, ja Kuu oli edelleen aika kiva. Kohta päästiin jo radalle, jossa ensitöikseni menin näyttämään muutamia esteitä. Kuu ei juuri niitä katsellut, mutta pari estettä oli sellaisia, joille Kuunkin piti melkein puhista. Se kuitenkin rauhoittui nopeasti, ja päästiin aloittamaan rata.

Ensimmäinen oli okseri, jolle aika simppeli tie ja hyvä hyppy. Siinä vaihtui myös laukka hyvin, joten päästiin jatkamaan sujuvasti 2-3-linjalle, joka oli kaareva. Nuo kaksi estettä olivat olleet juuri ne, joita Kuu oli aiemmin katsellut. Kakkospysty, joka oli kapea ja alla muutama muurinpala, meni aika sujuvasti, eikä Kuu juuri korvaansa letkauttanut. Kolmonen, pinkki possuokseri oli taas astetta kamalampi, ja pienen kyttäilyn takia Kuu tulikin tosi pohjaan. Napakalla pohkeella kuitenkin ongelmitta. Tie jatkui nelosokserille, johon myös aika kiva hyppy. Esteen jälkeen ristilaukan korjaus, josta seuraavana 5-6-vinolinja.


 Vitosokserille tuli vähän isompi hyppy, mutta muutamien pidätteiden jälkeen saatiin oikein sujuva kuusi askelta kutospystylle. Viimeisinä oli jäljellä vielä 7-8-linja, joka oli myös kaareva, ja ns. "se radan hankalampi tie". Seiskapystylle kaarrettiin lyhyen sivun keskeltä suoraan, ja siitä jatkettiin aika nopeallakin käännöksellä radan viimeiselle esteelle, joka oli aika tavallinen okseri, Myös tämä linja onnistui aika hyvin, ja saatiin juuri se askelmäärä, mitä olin suunnitellutkin. Tuloksena siis aika sujuva ja puhdas rata, sekä ruusuke! Maneesista poistuessa huomattiin myös, että Kuun alaturpis oli jäänyt äitin taskuun, mutta ei se näköjään haitannut menoa.. :D

Tämän radan jälkeen annettiin Kuun huilata jonkin aikaa, ja kerrankin oli aikaa katsella muiden suorituksia ja höpötellä kavereiden kanssa, sillä sitä usein kerkiää tekemään! Jonkun ajan päästä lähdettiin taas verkkailemaan seuraavaan luokkaan, mutta ennen sitä sain tietää vielä kiva yllätyksen; meille oli myönnetty Kuun kanssa vielä kannustuspalkinto, jonka saisi hakea kansliasta!


Toisen verkan aloittelin taas samaan tapaan kuin edellisen. Ensin jonkin aikaa käyntiä, sitten vähän hölkkäilyä, ja siitä laukkaa kevyemmässä istunnassa. Kuu tuntui tosi rennolta, ja tulin kaksi kertaa pikkuristikon. Tahti säilyi rauhallisena kokoajan, ja Kuu tuntui tosi kivalta. Kohta alettiin ottamaan myös pystylle ja okserille hyppyjä. Kuu tuli aluksi aika vahvaksi, ja vauhtia tuli vähän liikaakin hyppyihin. Kuitenkin pienellä sileätyöskentelyllä tuli Kuu rauhallisemmaksi, vaikka ei vauhdista ollut puutetta vieläkään :D Muutamien hyvien hyppyjen jälkeen jäätiin odottelemaan pääsyä viimeistelyverkkaan. Odoteltaessa tein siirtymisiä, ja pidin Kuuta kuulolla.

Viimeistelyverkkaan päästiin taas aika nopeasti, ja siellä otin kaksi hyppyä. Molemmat meni ihan super hyvin, ja nyt Kuu oli oikeasti rauhallinen. Hyvillä fiiliksillä siis odottelemaan radallepääsyä,


Myös tässä radassa rata oli täsmälleen sama, ainoastaan nelosesta oli tehty sarja. Ennen omaa vuoroa kävin näyttämässä Kuulle yhden esteen alle tulleen johteen, ja sitten saatiinkin lähtömerkki. Ykkönen taas hyvin ja sujuvasti. Siitä kaarevalle 2-3-linjalle, joka edellisessä luokassa oli ollut hieman pelottava. Nyt kuitenkin ongelmitta molemmat. Tähänasti Kuu oli tuntunut aika kivalta, tosin vauhtia kyllä löytyi. Nelonen oli kahden askeleen sarja. Lähestyminen hyvin, mutta Kuu pääsi ehkä hieman pitkäksi välissä. Tästä seurauksena B-osa alas, josta lähtikin käyntiin pieni tapahtumaketju.

Kuu otti puomista pienet kiksit lähtemällä eteenpäin, ja itse kallistuin sarjan jälkeisessä kaarteessa liikaa sisäpuolelle. Kevensin istuntaa hidastaakseni Kuuta, mutta samalla aidan vastaantullessa Kuu jarrutti äkisti. Jarrutuksen seurauksena Kuu pompautti mut sisäpuolelle, jonka jälkeen löysin itseni  jollakin oudolla tapaa kuitenkin ulkokyljeltä roikkumasta. Kuu tottakai säikähti tätä, lähti äkisti kaartamaa sisälle, ja kohta poni seisoikin kulmassa hämillään, ja mä istuin vähintään yhtä ihmeissään maassa.


Tilanne oli jotenkin tosi outo, ja vasta videolta katsottuna sain käsityksen, mitä siinä oikein tapahtui. Se oli oikeastaan monen eri sattumuksen summa, joka sitten pääsi kärjistymään. Itse selvisin tosi vähällä, vain parilla kuhmulla, mutta kypärä sai senverran osumaa, että uuden hankinta tuli ajankohtaiseksi.

Kuu suoritti kaikenkaikkiaan kuitenkin myös tuon toisen luokan alkuradan hyvin, ja tuntui tosi kivalta, niin kuin ekassakin luokassa! Joten ehkä vähän harmittaa, ettei päästy rataa loppuun, mutta toisaalta kaikki ennen tuota pikku välikohtausta tuntui hyvälle, joten päällimmäisenä kuitenkin hyvä fiilis! Nyt ollaan löydetty aika hyvä moodi radalle, ja Kuu todellakin nauttii hyppäämisestä, ja on kivan yhteistyöhaluinen. Hyvillä mielin voi siis lopettaa kuitenkin tämän vuoden kisakauden tähän, ja suunnata treenit kohti ensi vuotta!


~Pauliina